Neljä kertaa minulla kävi ”tuuri”, viidennellä kerralla kosahti ja silloin oli myös show käynnissä.

Olin maaliskuussa 2020 Espanjassa ystäväpariskunnan luona, kun korona iski siellä kaikkien silmille. Kaupat tyhjenivät elintarvikkeista ja vessapapereista. Suomessa ei silloin vielä tiedetty mitään tällaisesta. Tuntui, kun kaikki alkaisivat Espanjassa valmistautumaan maailmanloppuun. Espanjassa julistettiin ulkonaliikkumiskielto minun vielä siellä ollessani. Sait mennä ulos vain ulkoiluttamaan koiraa ja taloudesta vain yksi sai käydä kaupassa. Tätä valvoi poliisi niin kaduilla kuin ilmasta helikoptereiden ja dronien avulla. Mikäli jäit kiinni, sinua voitiin muistaa yli 20 000€:n sakolla. Siinä monen matkabudjetit ylittyisivät…

Minulla oli vielä pari päivää jäljellä Espanjan auringon alla ennen paluulentoani Suomeen. Ne päivät vietettiin visusti neljän seinän sisällä. Samaan aikaan iski perjantai 13. päivä ja Suomessa todettiin poikkeusolot. Työskentelin silloin tapahtuma-alan yrityksessä Båltseissa operatiivisessa johdossa. Voin sanoa, että fiilis ei ollut kiva, kun hallituksen tiedotustilaisuuden jälkeen jokainen, aivan jokaikinen varauksemme peruutettiin asiakkaiden toimesta. Usko tulevaan oli vaakalaudalla.

Lähtöpäivä Espanjasta koitti ja mietin, että miten minä pääsen lentokentälle, kun moottoriteillä on poliisin esteet, jotta ihmiset eivät käyttäisi niitä ja edelleen voimassa oli ulkonaliikkumiskielto. Noh, lähdin paikallisjunalla kohti lentokenttää ja pääsin kuin pääsinkin perille. Lentokenttä oli lähes autio! Kaikki olivat lähteneet edellisenä päivänä pois Espanjasta, jolloin kentät olivat ruuhkautuneet.

Koko kotimatkani meni kaikinpuolin hyvin, jopa yllättävän hyvin ja turvallisesti. Pääsin Helsinki-Vantaalle Lissabonissa tehdyn välilaskun kautta. Silloin ei Helsinki-Vantaalla ollut mitään turvajärjestelyjä, joten pääsin ”helposti” kotiin. Kotiin tullessani minulla alkoi 14 vuorokauden karanteeni. En tiennyt, tai tuskin kovin moni muukaan vielä maaliskuun 17.pv 2020 tiesi, mitä se karanteeni käytännössä tarkoittaa. Lukittauduin siis sisälle kahdeksi viikoksi ja en nähnyt ihmisiä, enkä juuri käynyt ulkona. Kokemus oli lievästi sanottuna outo. Pidin aktiivisesti yhteyttä läheisiini, joten en tuntenut oloani yksinäiseksi. Oli omalla tavallaan jopa ”siistiä” olla ekana kokemassa jotain tällaista, mistä sitten tulikin myöhemmin täysin normaalia. Ensimmäinen karanteeni menikin uutta ihmeteltäessä.

Toisen kerran jouduin karanteeniin kesällä 2020, kun tunsin pieniä kesäflunssan oireita. Silloin ei päässyt vielä testeihin kovinkaan helposti, joten minut määrättiin karanteeniin. Monen puhelun ja perustelujen jälkeen kuitenkin sain vapautuksen, koska minulla ei epäilty koronaa.

Kolmas kerta tapahtui loppuvuodesta 2020. Silloin jouduin taas karanteeniin, koska olin ollut pelaamassa sählyä ja vastustajalla oli todettu tartunta heti samana päivänä. Ensimmäistä kertaa minut passitettiin karanteeniin tartuntatautilääkärin toimesta, joten sain karanteenimääräyksenkin.

Neljännen kerran olin karanteenissa keväällä 2021, kun pääsin ensimmäistä kertaa edes koronatestiin. Se karanteeni ei toki kestänyt kuin muutaman päivän, jotta tulos ehti tulemaan negatiiviseksi.

Ja sitten se viides kerta, kun kaikki iski silmille! Se tapahtui torstaina 2. syyskuuta 2021. Oltiin edellisenä päivänä oltu pelaamassa sarjapeli Raumalla ja tultiin bussilla kotiin. Bussissa aloin tuntemaan pientä kurkkukipua, mutta ajattelin sen olevan vain pieni vilustuminen, koska olin pelannut T-paidalla viileähkössä syysillassa. Seuraavana aamuna minulla oli varattu aika toiselle koronarokotukselle. Hain piikin ja olo muuttui päivän edetessä yhä heikommaksi. Kun sain tiedon ystävältäni, jota olin nähnyt muutama päivä aiemmin, että hänellä oli korona, aloin vasta silloin itse tajuamaan, että nyt on saattanut kosahtaa myös omalle kohdalleni.

Alkoi tunteja kestävä ”show”, jossa puhelimet soi kiivaasti. Varasin ensin koronatestiajan kunnalliselta puolelta. Sain ajan perjantai-illaksi. Sitten soitin valmentajalle ja joukkueenjohtajalle, koska meillä piti olla seuraava peli heti lauantaina Helsingissä. Koronatestitulokseni ei kuitenkaan ehtisi tulemaan ennen sitä, joten minun piti käydä yksityisellä puolella testattavana. Torstai-iltana olo oli todella voimaton ja illalla nousi korkea kuume.

Perjantaina aamulla heräsin ja näin kännykässä ensimmäisenä ilmoituksena, että olin saanut positiivisen koronatestituloksen. Alkoi jälleen aktiivinen soittorumba ja pohdinta miten nyt edetään. Aloin myös itse kontaktoimaan kaikkia ketä olin nähnyt maanantai-illan jälkeen.

Perjantaina olo oli huonoin koko koronan ajan. En jaksanut juuri nousta sängystä ja kun kävin tekemässä ruokaa, oli se ylitsepääsemätön urakka, joka vaati puolen tunnin unet sen jälkeen. En ole ikinä ollut niin voimaton ja huonossa kunnossa! Perjantai meni siis sängynpohjalla maaten ja soittaen kaikille tutuille. Onneksi joukkueenjohtokin teki loistavaa työtä ja saatiin osaltamme rajattua tartuntojen leviämistä.

Perjantai oli myös synkkä sen vuoksi, että se tarkoitti lauantaisen pelin perumista tai siirtämistä. Koska tieto tuli niin myöhään ja kauden päätös jo häämöttää oli realistista, että pelimme joudutaan perumaan ja tuomitaan meidän 3-0 häviöksi. Pelaajan näkökulmasta olo oli karsea. Ajattelin, että mun takia koko joukkueen upea cup-urakka päättyi tähän. Voin sanoa, että ei hymyilyttänyt.

Viikonloppu tuli ja niin tuli myös tieto, että lauantainen peli saatiin myös siirrettyä. Liekö se syynä, että myös mun olotila alkoi paranemaan. Pikku hiljaa päivä päivältä olotila parani ja viimeisen kolmen oireellisen päivän aikana ainoat oireet olivatkin nuha ja makuaistin menetys, ei muuta.

Kaikin puolin täytyy sanoa, että selvisin koronasta helpolla. Tai ainakin tätä kirjoittaessani ja karanteenin päätyttyä siltä tuntuu. Toki se nähdään seuraavissa treeneissä ja peleissä, miten jalka kulkee ja millainen olo on sen jälkeen. Kaksi rokotetta suojaa minua varmasti todella hyvin ja en epäröinyt hetkeäkään ettenkö ottaisi rokotteita. Se oli päivän selvä asia.

Olen myös nyt sitä mieltä, että onneksi korona tuli minulle. Lähipiirissäni koronaa ei vielä ole tavattu, mutta minä todennäköisesti selviäisin siitä parhaiten, joten hyvä, että se myös tuli minulle. Tauti ei ole, eikä se tuntunut kivalta, mutta jos minä selviän siitä parin päivän voimattomuudella, otan sen vastaan ilomielin, verrattuna tilanteeseen, jossa joku läheisistäni olisi sairaalassa sen vuoksi.

Kaikki nämä karanteenit ja nyt tämä tartunta tähän päälle opettivat jälleen arvostamaan terveyttä eri tavalla. Opin katsomaan asioita hieman eri perspektiivistä ja aloin ymmärtämään myös rajoitustoimia eri tavalla. Molemmat nämä vaativat sen, että sairastuin koronaan. Ennen en osannut arvostaa niitä. Tämä on klassinen tilanne, kun opit arvostamaan jotain vasta menetettyäsi sen.

Ei pidetä mitään itsestäänselvänä ja ollaan kiitollisia pienistäkin asioista. Merkityksellisyys muodostuu niistä.

Terveyttä ja tsemppiä sun syksyyn!

-Henri