Budjettihiiri

Menu
Instagram Linkedin
Bookkaa Henri

Kategoria: Blog

Mikä on puskuri, ja kuinka ”kova” sen tulisi olla?

Posted on by Huju

Mikä on puskuri ja kuinka "kova" sen tulisi olla?

Taloudellinen puskuri tarkoittaa rahasummaa, joka on varattu yllättäviä tilanteita varten. Puskuri on siis varattu yllättäviin tilanteisiin, mutta sen rakentaminen on tietoista ja suunnitelmallista.

Taloudessasi saattaa tulla tilanteita, joita et ole suunnitellut. Näitä ovat esimerkiksi pesukoneen tai auton hajoaminen, työpaikan menetys tai läheisen kuolema. Jos elämäntyyli ennen tällaista yllättävää tilannetta on ollut se, että kaikki rahat menee kulutukseen mitä tuleekin, voi olla todella haastava siinä hetkessä saada kasaan riittävää rahasummaa yllättävää menoa varten. Sen vuoksi on hyvä varautua säästämällä puskuria.

Valmentajana pohdin usein asiakkaideni kanssa mikä olisi sopivan suuruinen puskuri. Liian pieni puskuri ei tuo riittävää turvaa, mutta toisaalta liian suuri puskuri estää rahan hyötykäytön unelmien tavoittelusta. Yleisenä ohjeena sanonkin aina, että pieniin yllätyksiin kannattaa varautua säästämällä itse ja isompiin ottamalla vakuutus. Näitä isoja yllätyksen kohteita joihin vakuutusta suosittelen on muun muassa koti, oma terveys sekä ajoneuvo. Jos oma koti maksaa vaikka 100 000€ niin ei ole fiksua pitää 100 000€ tilillä jemmassa sitä varten, jos koti tuhoutuu tulipalossa. Ennemmin vakuuttaa sen ja maksaa vakuutuksesta joitain kymppejä-satasia vuodessa.

Sopivan kokoinen puskuri on hyvin henkilökohtainen asia. Yleisenä ohjeena puskurin koolle voi pitää 3-6kk menoja vastaavaa summaa. Jos siis kulutat kuukaudessa vuokraan, ruokaan harrastuksii ja muihin menoihin 1500€ voisi puskurisi olla 4500-9000 euroa.

Kuten huomaat puskurin koko vaihtelee paljon. On hyvin henkilökohtaista mikä on sopiva puskurin koko, sillä asiaan vaikuttaa oma turvallisuuden tunteesi. Kuinka pitkään epävarmuuteen haluat varautua. Jos puskuri on 3kk menoja vastaava summa, asettaa se tietyn aikahaasteen uuden työn löytämiselle, jos työt lähtevät alta. Etenkin jos irtisanomisen syynä oli koko alaa koskeva rakenteellinen muutos, jossa työpaikkoja katoaa esim. paperikoneen käyttäjät. Kolmessa kuukaudessa on haastava ehtiä kouluttautumaan uuteen ammattiin uudelle alalle.

Oman haasteensa tulee myös silloin, jos ei tiedä kuinka paljon oma kulutus on kuukaudessa. Silloin helposti varautuu joko liian vähän tai liian paljon. Siksi on hyvä tarkastella omaa kulutustaan esim. 4kk ajan ja laskea keskiarvo, kuinka paljon kuukausittain kuluttaa. Tähän neljän kuukauden jaksoon, kun yleensä mahtuu riittävän laaja kirjo koko vuoden kulutuksesta, vaikka osa kalliista vakuutus tm. laskuista tulisikin myöhemmin. 1-2kk tarkastelujakso puolestaan ei ota vielä riittävästi huomioon vuodenajoista johtuvaa vaihtelua. Osalla kulutus keskittyy kesäkuukausiin ja talvisin on pienemmät menot tai toisinpäin.

Puskuri luodaan sen vuoksi ettei tarvitse heti tukeutua pikavippeihin ja lainan lyhennysvapaisiin ja sitä kautta ajettaisiin omaa talouttaan vielä ahtaammalle. Lyhennysvapaa itsessään ei ole huono asia, mutta kannattaa miettiä tarkoin milloin sen käyttää ja mikä on silloinen elämäntilanne. Joskus kun ajattelee, että käyttää sen nyt, että ei asiat enää huonommin voisi mennä, niin sanonpahan vaan että, kyllä ne voi.

Itse loin tietoisesti suurta puskuria yrittäjyyden varalle. Tiesin, että ensimmäinen vuosi yrittäjänä ei ole välttämättä niin sanotusti rahassa kylpemistä. Loinkin käteispuskuria, jonka suuruus tammikuun lopussa 2021 vastasi lähes koko vuoden menojani (menot 2020). Tämä loi itselleni turvallisen tunteen. Jotkut ajattelevat mitä järkeä noin suuressa puskurissa on ja on ihan totta, että varsinkin kun yritystuloja alkoi tulemaan niin puskuria olisi voinut pienentää, mutta minulle on tärkeää vapaus ja turvallisuus. Minulla on asuntolainaa maksettavana hieman vajaa 600€/kk, enkä halua vielä käyttää lyhennysvapaita, vaan ”säästän” ne pahan päivän varalle. Tämäkin on taloudellista suunnitelmallisuutta, johon kannustan myös muita. Lisäksi olen tyytyväinen sijoitussalkkuni suuruuteen ja puskuri mahdollistaa joka kuukausi sijoittamisen jatkamisen, vaikka mitään tuloja ei mistään tulisikaan. Puskuri on siis myös osa sijoituskassaani.

Onko sulla puskuria ja minkä kokoinen? Olisi myös kiva kuulla, miksi olet päätynyt sen kokoiseen puskuriin 🙂

Hyviä uutisia kerrankin sulle, opiskelija!

Posted on by Huju

Hyviä uutisia kerrankin sulle, opiskelija!

Harvassa on ollut ne uutiset, jotka nostattais opiskelijoiden fiiliksiä. Nyt kuitenkin sellanen tuli. Toki samaan hengenvetoon pitää mainita, että ilo ei taida jäädä kovin pitkäksi aikaa, mutta nauttikaa nyt edes tämä lyhyt tovi! Mistä siis on kyse?

No opiskelijoiden tulorajoista tietty!

Eilen uutisoitiin, että opiskelijat saavat tienata ensi vuonna eli vuonna 2022, 25% enemmän mitä normaalisti ilman, että se vaikuttaa opiskelijan muihin tukiin. Käytännössä se siis tarkoittaa, että nyt kun opiskelija on saanut tienata tukikuukauden* aikana 696€, on summa ensi vuonna noin 870€. Yli 170€/kk enemmän, mikä mahdollistaa ehkä noin 15 lisätuntia työaikaa kuukaudessa, eli kaks työvuoroa.

*Tukikuukausi on kuukausi, jolloin opiskelija on oikeutettu opintotukeen. Yleensä kalenterivuodessa on 9 tukikuukautta, koska kesäisin monet opiskelijat ovat töissä eivätkä edistä opintojaan.

Tosi monet opiskelijat käyvät töissä opintojen ohessa, joten heille tämä on erittäin tervetullut uudistus. Aiemmin on joutunut laskemaan todella tarkkaan kannattaako työvuoroa edes ottaa vastaan tai ylipäänsä voiko ottaa, kun tuloraja on täyttymässä. Tämä aiheuttaa ymmärrettävästi turhautumista ja ylimääräistä stressiä mitä opiskelijoilla on muutenkin jo ihan tarpeeks.

Ne ketkä ei töissä oo käynyt opintojen ohella, niin niiden toimintaa tämä uudistus tuskin tulee muuttamaan. Eikä tämä 170€/kk lisää vielä nyt mikään hurraa huuto ole, enemmänkin voisi olla. Toki on aiheellista miettiä, että miks täyspäiväiset opiskelijat on lähes pakotettu tekemään töitä opintojen ohella ja velkaantumaan opintolainalla ylipäänsä pärjätäkseen elämisestä. Se on niin monimutkanen ja poliittinen ongelma, et en halua sitä lähtee sen enempää puimaan tässä tekstissä.

Tuettomina kuukausina tuloraja nousee noin 2600 euroon aiemmasta noin 2070 eurosta. Hyvä lisäys sekin etenkin ahkerille kesäduunareille.

Huonu juttu täs koko jutussa on se, että se kestää vaan ens vuoden 2022 ja sitten se päättyy. Eli jatkoa ei ole näillä näkymin tiedossa. Toki asiat saattaa muuttua, mutta nyt ainakin näin. Tällä kestorajotuksella halutaan hillitä sitä, että opiskelijat ei tekis liikaa töitä ja sitä kautta opinnot ei etenisi suunnitellussa aikataulussa. Ihan hyvä perustelu kyllä ja oon samaa mieltä, että koulusta pitäis päästä entistä nopeemmin työelämään, jossa oikeesti ne opitut asiat viedään käytäntöön. Joka tapauksessa kun työntekijöitä joudutaan kouluttamaan työtehtäviin.

Mitä siis nyt sinun kannattaisi tehdä?

Mun vinkki sulle opiskelija, on se, että tee niin paljon duunia, kun ite jaksat ja pystyt ja vaikka sillä kustannuksella, että opinnot hiukan myöhästyis. Toki ei niin paljoo, että menetät opintolainahyvityksen! Tai jos sekin oikeus sitten menee niin sitten vaan duuniaduunia. Koska se, että saat työkokemusta on äärettömän kallisarvosta nykypäivän työelämässä.

En haluu olla pessimisti, mut voi olla, että 5-10 vuoden päästä on hiukan eri taloudelliset tilanteet ja työpaikoista vielä suurempi pula. Koska nythän sinällään ei oo pulaa työpaikoista eikä -tekijöistäkään, mut niiden kohtaamisessa on. Eli sillon ku talous sakkaa ja ei oo töitä tarjolla on hyvä, että on joku paikka mihin mennä tai mitä tehdä. Täs tapauksessa se ois koulunpenkki. Eli jatkaisit opintoja siinä kohdin, jos töitä ei löytyisi.

On olemassa eri tutkimuksia siitä, miten vastavalmistuneena koettu työttömyys vaikuttaa hänen koko työuransa kehittymiseen negatiivisesti. Toisin sanoen jos valmistut koulusta etkä pääse heti johonkin töihin, vaikuttaa se myös sun työllistymiseen selvästi vanhempana. Onneks tässä on tottakai poikkeuksia, mutta pääpiirteittäin näin.

Mä siis kannustan siihen, että hankkikaa työkokemusta! Se on sitä, mitä ei voi rahalla mitata. Siinä kohtaa kun huonot ajat joskus iskee kohalle ja kilpaillaan työpaikoista, niin useat työnantajat haluaa antaa työpaikan sellaselle kenellä on jo hiukan kokemusta työelämästä ja kenties siltä alalta, kun sellaselle kenellä työkokemus on lähes olematonta ja on just valmistunut.

Missään tapauksessa en kannusta ajamaan itteäs piippuun sen takii, että yrittää sykkiä 30 tuntia töitä ja siihen päälle täyspäiväset opiskelut ja muu sosiaalinen elämä. En missään nimessä. Mut mä kannustan siihen, et jos sä joskus oot miettiny et tekisit töitä opintojen ohella tai on se fiilis et kyl mä jaksaisin enemmänkin tehä mitä nyt, niin TEE TÖITÄ! Nyt siihen on luotu vielä edes pieni hetkellinen kannustin ni käytä se hyväkses!

Allekirjoittanut työskenteli koko opiskeluidensa ajan keikkaluonteisesti ja kesällä osa-aikaisesti. Työt toi mukavaa vaihtelua opiskelijaelämään ja mikä parasta ni pääsi oikeesti viemään heti siinä opintojen ohella niitä opittuja asioita käytäntöön.

Tsemiä syksyyn!

Millainen on hyvä uudenvuodenlupaus?

Posted on by Huju

Millainen on hyvä uudenvuoden lupaus?

New year, new me… Ahh miten kulunu (lue: väsynyt) sanonta. Jokainen voi varmaan tunnustaa, että on joskus elämänsä aikana käyttänyt tota lausahdusta. Viimeistään tossa joulun välipäivinä, kun kolmas konvehtirasia uppoo kitusiin, niin luvataan, että ”ens vuonna mä vähennän karkinsyöntiä ja alan elää terveellisesti!” Varmasti ihan hyvä päätös, ei siinä mitään, mutta toivottavasti se sitten myös pitäis koko tulevan vuoden ja koko loppuelämän.

Uudenvuodenlupaus on eri asia kuin unelma

Uuden vuoden vaihtuminen on siisti juttu! Sitä ikään kuin pääsee alottamaan kaiken puhtaalta pöydältä. Voi jättää huolet ja huonot tavat viime vuoteen ja sit ku vuosi vaihtuu ni alkaa elämään uusien tapojen mukaan.

Harmi vaan, että se ei oo ihan noin helppoa, ainakaan suurimmalle osalle meistä. Mä ainakin tunnustan, etten todellakaan pysty sormia napauttamalla muuttaa mun koko elämän suuntaa johonkin ihan muuhun, mihin aiemmin oon tottunu. Mut en oo siitä myöskään huolissani, koska ei sen niin kuulukaan mennä.

Kyse ei oo siitä ettenkö mä kannustais tekemään ”uudenvuodenlupauksia”. Ehottomasti kannattaa, ei sitä tiiä vaikka se ois just se puuttuva motivaattori sulle. Uudenvuodenlupauksen sijaan mä puhuisin kuitenkin ennemmin tavoitteista tai välimaaleista. Korostaisin hiukan laajempaa näkökulmaa, sun UNELMAASI.

Hyvä uudenvuodenlupaus on osa unelmaasi

Mistä asiasta tai asioista sä unelmoit oikeesti ja isosti? Pysähdy hetkeks ja mieti tätä jonkun aikaa. Kirjota ne asiat ylös paperille tai kännykän muistioon. Nyt sulla on joku haave/unelma, minkä haluisit saavuttaa. Mieti sen jälkeen:

1. Milloin sä haluisit sen saavuttaa

2. Mitä asioita se vaatii

3. Mitä se kenties maksaa

4. Miksi sä haluat sen saavuttaa (mikä on se perimmäinen syy sille sun haaveelle)

5. Ja ennen kaikkea, miltä sun elämä sen haaveen saavuttamisen jälkeen näyttää.

Kokoa näiden kysymysten pohjalta sun haaveesta muutaman lauseen ”iskulause-tarina” tai kuvakollaasi. Kiinnitä se sun jääkaapin tai vaatekaapin oveen, sellaseen paikkaan mistä näät sen usein. Koska mitä useemmin sä sen näät, sitä useemmin se haave palautuu sun alitajuntaan ja alat tekemään jopa tiedostamattomia päätöksiä sen haaveen toteuttamiseksi.

Nyt kun isot suuntaviivat on vedetty pensselillä eli se sun isoin haave tai haaveet on kirjattu ylös, on aika miettiä mitä sä voit tehdä tänään tai tänä vuonna sen toteutumisen eteen. Tässä kohtaa kuvioihin tulee ”uudenvuodenlupaukset” tai niin ku mä sanoisin, uudenvuodentavoitteet tai välimaalit.

Kirjota se yks pienen pieni juttu mikä auttais sua saavuttamaan sun unelman. Se kaikista pienin mahdollinen asia on se, minkä sä voit ottaa joka päivä käyttöön ja tehdä siitä rutiinin! Samalla tää pienistä pienin asia toimii sun haaveen välimaalina (=uudenvuodenlupauksena).

Koko elämää ei kannata laittaa risaseks kertaheitolla, koska harvan meistä kohdalla se on se pitkäkestosin ratkasu. Väliaikasestihan me kyllä pystytään kituuttelemaan tietyllä dieetillä tai elämään tosi matalilla kuluilla, mut onks se tosissaan sitä mitä me ollaan valmiita tekemään koko loppuelämä?

Miksi kannattaa unelmoida?

Yleensä unelmat on jotain sellasia asioita mitä me halutaan saavuttaa tai missä ois kiva olla. Keskimäärin elämä on mukavampaa, kun tekee kivoja asioita, kivojen ihmisten kanssa. Kun sä lähet miettimään jotain tällasta kivaa asiaa, sun unelmaasi, todennäkösesti sulle tulee paljon positiivisia asioita mieleen, ehkä pieni hymykin hiipii suupieliin. Kokeile tätä nyt. Mieti sun unelmaasi ja millasii fiiliksii sulle tulee siitä.

Huomaaks? Sun ajatukset täytty positiivisimmilla asioilla mitä ne todennäkösesti oli ennen tän tekstin lukemista. Ei, kyse ei oo siitä, että tää teksti ois jotenki äärettömän hyvä. Vaan siitä, että sä annoit aikaa sun mielelle käsitellä sitä sun unelmaasi. Unelmointi saa siis sut paremmalle fiilikselle, näkemään asioista positiivisia asioita.

Tän takii mä itekin harjotan aika ajoin unelmointii, koska mul tulee hyvä fiilis. Oon paljon parempaa seuraa, hymyilen ja oon valmiimpi kohtaamaan vaikeemmat asiat. Suosittelen kokeilemaan.

Parasta koko unelmoinnissa on se, että unelmointi on ilmaista eikä se lopu vaikka kuin yrittäis tuhlata.

Uus vuosi 2022 on nyt alkanut. Mul on sellanen kutina, et täst tulee ihan huippu vuosi kaikille tän tekstin lukeneille! Laita mulle viestii vuoden lopussa oliko näin.

Tsemppiä unelmien saavuttamiseen ja hyvää uutta vuotta!

Unelmaterkuin,

Suomen liikunnallisin rahavointivalmentaja

Henri ”Huju” Hujala

Tunnista millainen haaveilijapersoona olet. 5 erilaista haaveilijaa

Posted on by Huju

Tunnista, millainen haaveilijapersoona olet. 5 eri haaveilijaa

Ootko joskus miettinyt miks jotku saavuttaa omia unelmiansa ja toiset ei? Kenties sullaki on sellasia ihmisiä lähipiirissä ketkä puhuu omista unelmistaan ja haaveistaan, mut ei vaan yksinkertasesti ikinä oo niitä saavuttanut. Varsinkin nyt alkuvuodesta on aina hyvä pohtia mitä tänä vuonna haluaa tehdä ja saavuttaa. Mä kannustan siihen, että pyrkii ensiksi löytämään sen ison kuvan, sun unelman, sielä taustalta ja sen jälkeen tulee steppi kerrallaan kohti joka päiväsiä valintoja. Avasin tätä lähestymistapaa tarkemmin edellisessä postauksessa 🙂

Mä oon opiskellu jonkun verran eri haaveilijoista ja sen pohjalta karkeesti luokitellut heitä viiteen eri persoonallisuuteen. Tunnistatko sä itses jostain näistä haaveilijapersoonasta? Mä ainaki tunnistan ja kerron lopussa mikä/mitkä mä oon! xD

1. Menneilijä

Menneilijät on niitä, jotka on saavuttanut suurimmat saavutuksensa jo aikoja sitten, kenties lapsuudessaan tai nuoruudessaan. Esimerkiksi menneilijä muistelee omia nuoruusvuosiaan, miten hän pelasi nuorisomaajoukkueessa ja miten hänelle povattiin hyvää urheilu-uraa.

Menneilijä nimensä mukaisesti haaveilee eilisestä. Kun ihminen haaveilee eilisestä, on karkeesti sanottuna hänen elämänsä ohi. Menneilijöiden parhaat päivät ovat jo takanapäin. Herätäkseen taas tähän päivään, täytyis hänen luoda unelma huomisesta. Menneilijöitä ei ole pelkästään entiset nuoret urheilulahjakkuudet vaan samaan kategoriaan menee muistelmat omasta hyvästä koulumenestyksestä, koulututkinnosta tai armeija-ajasta.

Nyt en tarkota sitä etteikö vanhoja asioita voisi muistella lämmöllä. Tottakai voi ja niitä onkin kiva aina välillä muistella. Mut jos huomaat kertaavasi samoja tarinoita ”silloin kun minä olin…” niin elät menneessä. Käytä menneiden muistelusta vapautuva aika pohtiaksesi mitä haluat saavuttaa tulevaisuudessa. Näin sulla on jotain mitä odottaa ja elämäs on taas edessä.

2. Pieneilijä

Pieneilijöillä on vain pieniä unelmia, koska he haluaa olla varmoja, että saavuttaa unelmansa. Ongelma tuleekin just siinä, koska he tietää, että he voivat saavuttaa unelmansa, he eivät koskaan saavuta sitä. Nyt sä saatat miettiä et onks tällasii henkilöitä muka oikeesti olemassa? ON! Ja tää onkin yks yleisimmistä haaveilijapersoonista.

Pieneilijän tunnistaa esimerkiks siitä, ku hän vanhuusvuosinaan sanoo ”mun olisi pitänyt tehdä niin jo vuosia sitten, mutta en oikein saanut aikaiseksi”. Tähän voi liittyä esim. jokin matkusteluun liittyvä unelma, että haluaisi mennä tiettyyn paikkaan elämänsä aikana. Hänellä olisi siihen rahalliset mahdollisuudet ja terveyttäkin, mutta hän ei tee sitä, koska odottaa oikeaa hetkeä.

Pieneilijät eivät tule saavuttamaan saavutettavissa olevia unelmiaan ja se sopii heille oikein hyvin. Ei siis häiritä heitä.

3. Tyytyjä

Tyytyjä on hieman kuin menneilijä. Tyytyjä on saavuttanut unelmansa esim. matkustelun, perheen, taloudellisen tilanteen tai ammatin suhteen, mutta ei ole asettanut uuta unelmaa. He ovat sinällään ihan tyytyväisiä omaan elämään, mutta jotain puuttuu. Tyytyjät tarvis uuden unelman ja seikkailun. He saattaa seurata somessa inspiroivia tilejä ja haikailevat kunpa voisin olla tuolla tai tehdä tuota. Sen sijaan, että he lähtisivät oikeasti kohti jotain uutta unelmaa, he tyytyvät tuttuun ja turvalliseen elämään (esim. palkkatöihin).

Aina ei pidä olla kehittämässä itseään ja luomassa uutta, pitää ottaa myös iisiä ja nauttii siitä mitä on saavuttanut! Mut siihenkin kyllästyy ja turtuu, joten lähe rohkeesti haaveilemaan uutta!

4. Suunnistaja

Nimesin tän haavelijapersoonan suunnistajaksi, koska mun mielestä se kuvaa sitä hyvin. Suunnistajat on haaveilijoita, jotka haaveilee isosti, mutta joilla ei oo pienintäkään hajua miten se saavutetaan ja miten sinne päästään. Heiltä puuttuu siis suunnitelma haaveen toteuttamiseksi.

Otan esimerkin suunnistuksesta, koska suunnistajan voi hyvin liittää siihen. Kuvitellaan et suunnistaja lähtee suunnistuskilpailuun ja tietää, et hänen täytyy päästä seuraavalle rastille. Se tieto itsessään ei paljoa auta, jos suunnistaja ei tiedä yhtään missä se tällä hetkellä on ja mitä reitillä voi tulla vastaan. Sen sijaan, et suunnistaja pysähtyis, tarkastelis tilannetta, selvittäis missä täl hetkellä on ja loisi reittisuunnitelman, suunnistaja lähtee juoksemaan ympäriämpäri ja toivoo rastin tulevan vastaan. Olisi huomattavasti helpompi päästä sinne rastille, kun tietää mistä lähtee liikkeelle.

Suunnistajan tyypillisiä puheita on ”anna ku mä näytän mun uuden idean”, ”new year new me” tai ”nyt mä käännän uuden sivun mun elämässä”. Haasteena on, että hän tuskin itse pystyy saavuttamaan sitä, koska hänellä ei oo suunnitelmaa.

Sen takia suunnistaja tarvii ympärilleen tiimin, joka auttaa alkuun ja boostaa sillon ku on haasteita ja jotka yhessä jeesaa suunnitelman tekemisessä. Parhaimmas tapauksessa tiimistä tulee osa elämää, jonka kanssa sen unelman haluaa saavuttaakin.

5. Saavuttaja

Saavuttajat on niitä, joilla on suuria unelmia, suunnitelma niiden toteuttamiseksi, he saavuttavat ne, jonka jälkeen saavuttajat asettavat uusia unelmia. En varmaan pahasti valehtele, jos sanon, et useat meistä haluais olla saavuttajia? Aina se ei kuitenkaan oo helppoo ja siitä syystä harva ihminen oikeesti on saavuttaja, ainakaan haaveilupersoonana mitattuna.

Jotta vois kasvattaa todennäkösyyttä saavuttaa omat haaveensa, kannattaa ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka boostaa siihen. Parhaimmillaan nää boostaajat on sun mukana toteuttamas unelmaasi, jolloin siitä tulee teijän yhteinen unelma!

Monet perinteiset työpaikat ei kannusta omien unelmien tavotteluun. Sillonhan niiltä lähtis työvoimaa ja kuka sillon olis toteuttamas heijän unelmaansa? Lue toi uudestaan.

Millainen haaveilijapersoona mä oon?

Pystyn tunnistaa itteeni kaikista muista persoonista paitsi tyytyjästä. Huomaan ajoittain menneilijän piirrettä, ku muistelen mitä kaikkee mul on pienempänä sanottu futarin urasta. Niin ku näkyy, en pelaa ammatikseni, joten eipä niitäkään meriittejä tarvis enää nostaa esille 😀

Pieneilijään havahduin vast loppuvuodesta 2021 ku aloin tutkimaan näit erilaisii haaveilijapersoonia. Mä oon pienest saakka haaveillu siitä et matkustan kaikkiin maanosiin elämäni aikana. Loppuvuodesta hiukan konkretisoin sitä ja suunnitelin et lähtisin Etelämantereelle 2024. Miks se tekee musta pieneilijän on se, et voisin ihan hyvin tehä sen jo tänä vuonna eikä mul oo mitää hyvää perusteluu sille miks en tekis sitä. Jotenki sitä vaan siirtää ja ajattelee et ”sit mul on tää ja tää ja tää”. Ei välttämättä oo, joten katotaan saanko aikaseks aikaistettuu sitä.

Suunnistajan piirrettä löytyy kans, kuten tosta matkustelusta voit huomata. Unelma olis käydä kaikissa maanosissa, mut mitään sen konkreettisempaa ei oo mietittynä et millon sit Amerikois tulee pyörähdettyy. Kenties samalla matkalla ku pingujen tyköön?!

Saavuttajaa haluaisin löytää enemmänkin itestäni. Täl hetkel huomaan sitä yritystoimintaan liittyen. Mulla on tiettyjä haaveita, osan oon saavuttanutkin jo ja sen lisäks löytyy suunnitelma niitten isompien saavuttamiseks. Harvoin se elämä kuitenkaa menee niin ku suunnittelee, joten sekin voi (ja varmaan) muuttuu täs matkalla. Yritän kuitenki nauttii koko ajan matkasta, vaiks vaikeetakin on useemmin ku some antaa ehkä ymmärtää.

Nyt mä haastan sut hiukan pohtimaan viikonlopun aikana. Millasii on sun haaveet? Onks sulla ideaa, miten saavutat ne? Mihin haaveilijapersoonaan pystyt samaistumaan eniten?

Pohdiskelurikasta ja unelmien täyteistä viikonloppua sulle!

Terkuin,

Huju

Mitä tehdä, kun sijoitukset näyttävät punaista? 4 vinkkiä

Posted on by Huju

Mitä tehdä, kun sijoitukset näyttävät punaista? 4 vinkkiä

Heti alkuun! Raha ei oo, eikä siitä saa tulla elämässä tärkeintä! Ihmiselämä itessään on paljon paljon arvokkaampaa. Kirjotan kuitenkin tän tekstin nyt, koska myös raha ja taloudellinen tilanne huolestuttaa monia.

Tänä vuonna ja varsinkin ihan viime aikoina tätä kirjoittaessa, osakekurssit on tullut alaspäin. Taustalla on parikin syytä ensinnäkin kiristynyt ja nyt jo eskaloitunut tilanne Ukrainassa. Toisekseen keskuspankkien (FED Amerikassa ja EKP Euroopassa) suunnitelmat kiristyvästä rahapolitiikasta, muun muassa korkojen nostot.

Kurssilaskut kuuluu sijoittamiseen aika ajoin ja ne syntyy eri tekijöistä. Niin ikäviä, kun ne syyt sen syntymiseen voikin olla, en sen enempää mene nyt tän kurssilaskun syihin täs tekstissä. Keskityn ennemmin siihen, mitä tässä hetkessä joka ikinen meistä voi tehdä. Kokosin tähän 4 vinkkiä millä voit vähentää paniikkia omassa sijoitustoiminnassasi ja välttyy hätiköidyiltä ratkasuilta.

#1 Ota sijoitussuunnitelmasi esiin!

Tää on nyt se hetki, mitä varten sijoitussuunnitelma on tehty. Kun tuntuu et missään ei oo mitään järkee, kurssit laskee, maailma kaatuu ja oma huoli turvallisuudesta sen kaikissa muodoissa lisääntyy, on tärkeetä palata perusasioiden äärelle.

Hyvässä sijoitussuunnitelmassa lukee AINA milloin myyn sijoitukseni. Mitä markkinoilla siis täytyy tapahtua, että myyt omat sijoitukset. Jos on mukana useiden vuosien aikajänteellä ei kannata antaa yksittäisten kurssilaskujen sekottaa suunnitelmaa. Niin ku sanottu, ne kuuluu asiaan.

Yks yleisimpiä syitä sijoitustoiminnan tappioille on se, että laitetaan sijoituksiin jotain sellasta rahaa mitä tarvitaan jokapäiväiseen elämiseen ja sit joudutaan pakolla myymään sijoitukset miinuksella, kun tarvitaankin rahaa ruokaostoksiin. Eiks se oiskin kivempi tilanne, et sun ei tarvis murehtia siitä rysähtääkö kurssit alas ja samaan aikaan jopa saada tuloja osinkojen muodossa sekä ostaa mahdollisesti lisää sijoituskohteita? Tämäkin on täysin mahollista ja kaiken perusta on sun oma henkilökohtainen sijoitussuunnitelma.

Esimerkki sijoitussuunnitelmasta

#2 Pohdi taloudellista tilannettasi

Tää liittyy hiukan edelliseen kohtaan eli siihen kuinka usein ja millaisia summia sulla on tapana sijoittaa kerralla. Jos kurssilasku tai sen pelko aiheuttaa yöunien menettämistä tai sitä, että on yhtäkkiä pakottava tarve koko ajan seurata mitä markkinoilla tapahtuu, voit olla tilanteessa, jossa sulla on sijoituksissa liikaa rahaa kiinni.

Jos siis kurssilasku aiheuttaa pelkoa ja et enää usko hyvään tulevaisuudessa, kannattaa mahdollisesti pienentää sijoitettavaa summaa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin sanottava, että kurssilaskujen aikana tehdään isoimmat tulevaisuuden tuotot, kun samoja kohteita saa ostettua halvemmalla. Se kysyy oman pään kestämistä ja jatkuvaa talousälykkyyden kehittämistä, mut on täysin mahdollista!

#3 Mieti, mihin ET voi vaikuttaa

Kurssilasku ei ikinä johdu yksin sinusta itsestäsi. Se on jonkun ulkoisen tekijän aikaansaama reaktio ja isompien massojen yhteinen päätös. Sulla on siis todella rajalliset resurssit vaikuttaa siihen meneekö kurssit yleisellä maailmanlaajuisella tasolla ylös vai alas. Piensijoittajana on haastava ellei mahdoton ite vaikuttaa esim:

  1. Korkotason muutoksiin
  2. Pörssiyhtiön liiketoiminnan arkipäiväiseen kehittämiseen
  3. Maailmanlaajuisiin markkinaliikkeisiin
  4. Yksittäisten valtioiden päätöksiin

Älä vaivaa siis päätäs sillä mihin, et voi vaikuttaa. Sen sijaan on hyvä oppia ymmärtämään, miten eri asiat ja toimet linkittyy toisiinsa syy-seuraus-suhteilla, jotta voit muodostaa myös ite kokonaisnäkemystä siitä mitä mahollisesti tapahtuu tai miksi jotkut asiat tapahtuu.

Sen sijaan, että yrittäisit muuttaa koko maailmanjärjestystä, sä voit oppia ymmärtämään sitä. Ymmärtämisen jälkeen sä voit myös alkaa jopa hyötymään siitä, kun näät siinä myös mahollisuuksia pelkkien uhkien sijaan. En siis sano et nyt sun tulis sulkee silmät kaikelta mitä ympärillä tapahtuu, koska sillon törmää helposti seiniin. Vaan miettimään sitä, että mikä on se juttu minkä mä tästä hetkestä voin oppia liittyen omaan sijoitustoimintaan.

#4 Mieti, mihin VOIT vaikuttaa

Suosittelen keskittymään tähän. Eli niihin asioihin mihin sä oikeesti voit ite vaikuttaa. Ja nyt jos puhutaan henkilökohtasesta sijoitustoiminnasta, niin sä voit vaikuttaa moneen asiaan, esim.

  1. Miksi sijoitat
  2. Mihin sijoitat
  3. Kuinka paljon sijoitat
  4. Kuinka usein sijoitat

Etenkin kohdat 2-4 on sellasia mihin sä voit jo heti tänään vaikuttaa, jos vaan haluat. Voit myydä tai ostaa tiettyjä kohteita, voit päättää millä summalla ostat/myyt niitä ja toisaalta myös siihen, että lähetkö sijoittamaan johonki kuukausittain vai kenties harvemmin.

Saatat myös huomata, että nää kohdat

1-4 on myös sellasia mitä joka ikisestä sijoitussuunnitelmasta tulee löytyä.

Markkinalaskuilta ei voi välttyä

Parhaimmatkaan sijoittajat ei voi välttyy kurssilaskuilta. Warren Buffet, kenties maailman kuuluisin ja menestynein sijoittaja on 91-vuotias. On sanomattakin selvää, että Buffet on nähny jos jonkin näköstä maailman menoa. Kyse ei oo siitä, että yrittäisit estää vääjämätöntä (kurssilaskua) tapahtumasta, vaan siitä, miten siihen suhtautuu. Kaikissa markkinatilanteissa on mahollista pärjätä.

Tähän loppuun haluun viel korostaa, että vaikka mä nyt kirjotan tän sijoittamisen ja rahan näkökulmasta, niin raha ei ikinä saa olla se tärkein asia elämässä.

Tsemppiä sun sijoitusurallesi!

Parhain terkuin,

Henri ”Huju” Hujala

”Tomin isällä on Ferrari, miks meil ei oo?” Miten puhua nuorille rahasta?

Posted on by Huju

"Tomin isällä on Ferrari, miks meil ei oo?" Miten puhua nuorille rahasta?

Jälkimmäiseen kysymykseen voi olla vaikeaa vastata, yritän silti parhaani. Tärkeintä on kuitenkin aloittaa rahapuhe eikä vaieta. Se vain pahentaa asiaa.

Suomessa on lähes 400 000 maksuhäiriömerkinnän omaavaa henkilöä! Se tarkoittaa, että noin joka 14:sta suomalaisista on merkintä. Jos sukujuhlissanne on 30 henkilöä, keskimäärin suvussanne on myös 2 maksuhäiriömerkintäistä. Karuja lukuja.

Mitä väliä maksuhäiriömerkinnällä on? Lyhykäisyydessään, sillä on hyvinkin paljon väliä. Esimerkiksi arkiset asiat, kuten vuokra-asunnon tai puhelinliittymän hankkiminen estyy tai hankaloituu. Nuoren näkökulmasta nämä estävät itsenäistymistä, kun merkintä estää asunnon saamisen ja arkisten hankintojen tekemisen omissa nimissä.

 

Rahavointi osana hyvinvointia

Maksuhäiriömerkintä ja sen vaikutukset ovat vain YKSI esimerkki siitä mitä rahataitojen puute voi aiheuttaa. Raha on kytköksissä koko hyvinvointiimme. Niinpä puhun rahavoinnista osana kokonaisvaltaista hyvinvointia mihin jo entuudestaan tunnistetaan fyysinen, henkinen, sosiaalinen ja psyykkinen puoli. Hyvät rahataidot mahdollistavat hyvän rahavoinnin.

Rahavointi ei tarkoita luksusautojen ja -asuntojen, korujen, kellojen ja muiden ulkoisten härppäkkeiden ostoa. Hyvä rahavointi tarkoittaa stressitöntä, huoletonta ja oman näköisen elämän elämistä ilman, että raha estää meitä elämästä niin. Hyvä rahavointi lisää valintoja. Valintoja tehdä niin kuin itse haluaa. Rahaa ei siis tule haalia pelkästään sen itsensä takia, vaan rahalla mahdollistetaan itselleen tärkeitä asioita.

 

Mitä rahalla ja menestyksellä haetaan?

Monesti rahaa ja menestymistä mitataan ulkoisten asioiden avulla: pankkitilin saldo, auto, titteli, kello jne… Jos kuitenkin pohdimme tarkemmin mistä nämä hankinnat kumpuavat ja miksi haluamme näitä ostaa, voimme huomata päätyvämme ns. “syvään päätyyn”. Luulemme haluavamme kalliin auton, kellon, kännykän tai ison talon, mutta todellisuudessa me haluamme kunnioitusta ja ihailua ja luulemme edellämainittujen asioiden tuovan sitä meille. Ne eivät tuo sitä monessakaan tapauksessa. Nöyryys, ystävällisyys ja empaattisuus tuo meille enemmän kunnioitusta kuin hevosvoimat ikinä!

Todellisuudessa ihmisiä ei kiinnosta kuka kyseisen asian omistaa, vaan heitä kiinnostaa itse asia enemmän. Kun näet kalliin ja hienon auton et ajattele “vitsi toi ihminen on rikas ja cool” vaan ajattelet “jos mulla olis toi auto niin vitsi mä oisin rikas ja cool”. Ihmiset haluavat vaurautta näyttääkseen muille, että heidän pitäisi olla pidettyjä ja ihailtuja. Todellisuudessa muut ihmiset eivät ihaile sinua, koska asetat vain heille ja heidän omille haluilleen “vaatimustason” olla pidetty ja ihailtu.

 

Meidän vastuumme rahapuhujina

Nuoret ovat herkässä iässä sisäistäessään mikä on cool ja ihailtua ja toisaalta mitä jokaisella tulisi olla esim. “turvallinen” työpaikka ja oma koti. Nämä eivät kuitenkaan enää vastaa nykypäivää. Ei työelämä ole enää sitä, että ollaan 40 vuotta saman työnantajan leivissä ja jäädään eläkkeelle. Toisaalta oma kotikin voi rajoittaa meitä. Miksi sitoa suurta pääomaa seiniin, jos haaveilee tekevänsä uraa ympäri maailmaa? Mitä enemmän luomme nuorille paineita “näin jokaisen tulisi tehdä ja tämä jokaisella tulisi olla” puheiden perusteella, altistamme nuoret tekemään myös taloudellisesti kestämättömiä päätöksiä. Nuori saattaa hankkia jotain, vain koska näin kuuluu tehdä, miettimättä yhtään onko hänellä todellisuudessa varaa siihen.

Meidän (iältään) vanhempien onkin otettava vastuu ja kerrottava nuorille raha-asioista rehellisesti, mutta kannustaen, ei kieltojen ja pelon ilmapiiriä luoden. Jos nuori opetetaan pelkäämään rahaa, miten luulet hänen käyttäytyvän rahan kanssa vanhempana? Aivan oikein. Pelätessämme rahaa haluamme päästä siitä mahdollisimman nopeasti eroon, koska ajattelemme, että “en minä osaa käsitellä sitä, parempi kun joku toinen hoitaa raha-asiani” tai “haluan elää ja nauttia elämästäni, enkä vain kituutella”. Tilin saldo yritetään siis saada näyttämään nollaa ja sitten taas odotetaan uutta palkkapäivää. Kuinka tehokas ja stressitön työntekijä tällainen henkilö on?

Raha-asiat koskettavat meitä kaikkia. Ei siis ole yhdentekevää, miten rahasta puhutaan ja mitä siitä opetetaan nuorille. Lukiessasi tätä, toivon, että sisäistät oman esimerkkisi vaikutuksen nuorille. Olemme kaikki vastuussa rahapuheesta sekä rahataitojen kehittämisestä, tyylejä tähän on monia.

Vaikka Tomin isällä on Ferrari ei se tarkoita, että Sakunkin isällä pitäisi olla Ferrari.

 

Kohti parempaa rahavointia!

 
 

Terkuin,

 

Henri “Huju” Hujala

 

Budjettihiiri